Akateeminen vapaus tarkoittaa opettajien vapautta opettaa, hankkia tietoa ja tehdä tutkimusta ilman lain, institutionaalisten säännösten tai julkisen paineen kohtuuttomia rajoituksia. Vielä kaksi vuotta sitten julkaistussa Academic Freedom Index -raportissa Suomi sijoittui maailmanlaajuisessa vertailussa 9. sijalle.
Tänä vuonna julkaistu Academic Freedom Index -päivitys osoittaa, että akateeminen vapaus on heikentynyt merkittävästi 34 maassa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Valitettavasti Suomi on yksi tieteen ja tutkimuksen vapauden osalta äkillisimmin romahtaneista maista: Suomen sijoitus on nyt 47. Sillä kuulutaan enää parhaan 20–30 prosentin joukkoon. Edellä ovat kaikki muut Pohjoismaat ja jopa Puola, jonka demokratian tilasta on syystäkin oltu huolissaan.
Autoritäärisyys uhkaa akateemista vapautta
On hälyttävää, että hyvin pitkän tasaisen tilan tai nousun jälkeen jokainen akateemista vapautta kuvaavaa indikaattori on nyt kääntynyt laskuun. Suomen tunnusluku on nyt 0,83, kun se aikaisemmin oli lähellä yhtä. Edellisen kerran näin alhaalla tieteen vapauden indeksissä oltiin toisen maailmansodan aikaan!
Akateemisen vapauden rajoittaminen liittyy osin samoihin ilmiöihin, kuin uutismedian vapauden kaventuminen. Molempia on heikentänyt maailmalla viime vuosina yleistynyt autoritäärisyys ja äärikonservatismi. Poliittinen polarisaatio ja autoritäärisen populismin nousu on tehnyt tutkimustiedon kyseenalaistamisesta sosiaalisessa mediassa nopeasti leviävän ilmiön. Ylipäänsä oikeusvaltiollisuus on maailmalla heikentynyt ja sen osina sekä perusvapaudet että ihmisoikeuksien toteutuminen ovat kaventuneet globaalisti. Trendit ovat kytköksissä toisiinsa.
Häirintä ja poliittinen ohjailu kaventavat tutkijoiden vapautta
Suomessakin opetus- ja tutkimushenkilöstön sananvapautta yhteiskunnallisen keskustelun osallistujina on viime vuosina rajoitettu systemaattisella häirinnällä.
Netissä aktiivisten äärikonservatiivien tunteita ja ihokarvoja nostattavat erityisesti maahanmuuttoa, rokotteita, naisten tai vähemmistöjen oikeuksia ja esimerkiksi ruokaa koskevat tutkimusaiheet. Niitä tieteellisesti tarkastelevat joutuvat monia muita aiheita tutkivia useammin hyökkäysten kohteeksi. Ihmisen julmuus ei tunnetusti tunne rajoja kekseliäisyydessään: suomalaisten tutkijoiden nimissä on esimerkiksi perustettu pornosivuja, fantasioitu raiskauksilla ja uhkailtu heidän läheisiään väkivallalla.
Tutkijat tarvitsevat lisää tukea häirintätapauksissa. Yksi keino puuttua aikuisten sikailuun ja vakavaan nettivainoamiseen olisi maalittamisen kriminalisointi, jota ovat vaatineet useat tahot ammattiliittoja myöten. Oikeusministeri Meri on kuitenkin katsonut, ettei sille ole tällä kaudella tarvetta.
Tutkijoiden häirintä ei kuitenkaan ole ainoa akateemisen vapauden uhka. Tutkimuksen taloudellinen ja poliittinen ohjailu muodostavat myös länsimaisissa demokratioissa vaikeammin havaittavan ongelman. Yhä useammin poliitikot haluavat tutkimukselta välittömiä poliittisia tai taloudellisia hyötyjä, ja tutkimusta pyritään ohjaamaan näiden hyötyjen toivossa. Vastaavasti itselle epämieluisia tuloksia jätetään jopa julkaisematta.
Korkeakoulujen perusrahoitus kaipaa kipeästi vahvistusta
Suomen on käännettävä tämä surullinen käyrä uuteen nousuun. Tieteen, tutkimuksen ja opetuksen vapautta on puolustettava aktiivisilla teoilla. Korkeakoulujen perusrahoitusta on vahvistettava akateemisen vapauden turvaamiseksi ja ulkopuolisen rahoittajan ohjailun hillitsemiseksi. Poliitikkojen on annettava tutkijoiden tehdä tutkimusta vapaasti tieteen ehdoilla.
Lainsäädäntötyössä on varmistettava, ettei tieteen vapauteen puututa liian epämääräisillä muotoiluilla, kuten Suomen Akatemiaa koskevassa lakimuutoksessa eduskunnassa lopulta huomattiin tehdä. Lisäksi on huolehdittava, että suomalaisen oikeusvaltion takeet ovat perustuslaissa riittävät, jotta tavallista lakia muuttamalla ei päästä käsiksi akateemisen vapauden ytimeen.
Vahva työsuhdeturva tukee akateemista vapautta
Työsuhteen ehdot ja työlainsäädäntö osaltaan joko tukevat tai heikentävät tutkijoiden ja opettajien akateemisen vapauden toteutumista. Siksi vapauden turvaamiseksi tarvitaan myös vahvempaa työsuhdeturvaa.
Akateemisessa maailmassa lisääntynyt määräaikaisten työsuhteiden käyttö ja samanaikaiset työlainsäädännön heikennykset lisäävät tutkijoiden haavoittuvuutta ja heikentävät akateemista vapautta. Opetusalan työehtosopimuksilla on kuitenkin mahdollista sopia lainsäädäntöä korkeammasta irtisanomissuojasta. Yksittäisiä tutkijoita on suojeltava painostukselta ja hyökkäyksiltä myös riittävän täsmällisin rikoslain keinoin.
Suomen tilanteen muutos kaipaisi tarkempaa analyysiä siitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen ja miten voimme tehdä korjausliikkeitä. Tärkeintä kuitenkin on, että emme ummista tältä äkilliseltä heikennykseltä silmiämme ennen kuin on liian myöhäistä.
